Ensiksikin hitas-arpajaisissa ei onni potkinut. En ole enää niihin osallistunut vähään aikaan. Ehkä vielä joskus, mutta nyt ei ole oikein varaa, kun löysin jo toisenlaisen asunnon. Pähkäilin pääkaupunkiseudulle muuttamisen asumisjärjestelyjä. Aikani vuokra-asuntoja katsottuani päätin sitten kuitenkin etsiä omistusasuntoa Helsingin kantakaupungista ja sen vuoksi myin yhden 41 neliön sijoitusasunnon pois. Sikäli harmitti, että kyseessä oli vuokratuotoltaan oivallinen kohde. Tuskaa helpotti, että sain asunnosta muutaman tonnin myyntivoittoa.
Sen jälkeen sitten seurailin tuskalla erilaisia vaihtoehtoja omistusasuntovaihtoehtoja Helsingin kantakaupungissa. No, lopulta sitten löysinkin sellaisen ja taisin siinä polkaista tähän astisen sijoitushistoriani pahimpaan miinaan. Budjetti oli siis se 250000eur max ja sillähän sai joko noin 30 neliöisen yksiön ns. paremmalta alueelta (esim. Ullanlinnasta) tai sitten vähän isomman asunnon Kalliosta. Kaikenlaisia asuntoja kävin katsomassa, jotka eivät herättäneet minkäänlaista omistamisen halua. Tyypillinen yksiö on malliltaan pitkulainen ja siellä kapeassa päässä on yksi ikkuna, josta näkee vastapäisen talon seinään. Okei, ihan jees vuokra-asunnossa, mutta halusin kuitenkin etsiä jotain parempaa.
Lopulta sitten päädyin katsomaan reilun 40 neliön kokoista yksiötä Kalliosta. Asunto oli nuhjuisessa kunnossa, seinäpinnat ja katto tummentuneet pahoin ja lisäksi maali rapisi alas etenkin katosta isoina levyinä. Asunto oli hyvin täynnä tavaraa. Tummansävyiset huonekalut ja verhot tekivät siitä synkän oloisen. Huomiota kiinnitti kuitenkin asunnon mukava sijainti talon kulmassa sekä avarat ja vehreät näkymät päätyikkunasta. Asunnossa oli kaikkiaan kaksi isoa ikkunaa pohjoiseen ja yksi itään. Mietin, että siitä voisi saada valoisan kämpän laajojen ikkunapintojen ansiosta. Toisaalta kämppä ei olisi kesällä tukalan kuuma, koska sinne paistaa vain aamun ja myöhäisillan aurinko.
Asunnon huonoina puolina oli kamalan ahdas kylpyhuone ja ankeahko keittiö, jonka päällä oli osittain ikkunan edessä suuri parvi. En olisi asunnosta kylpyhuoneen koon takia innostunut, ellei välittäjä olisi vihjaissut, että kylppäri tulee laajenemaan lvis-saneerauksen yhteydessä. Lvis-saneerauksen suunnitelmat ja alustava kustannusarvio olivat nähtävillä. Koin, että asunnossa olisi hyvää potentiaalia. Asuntoa oli kaupiteltu jo jonkin aikaa ja mielestäni hintapyynti reilut 190000 euroa oli yläkanttiin. Äkkiseltään hinta ei kuulosta kauhean pahalta, mutta taloyhtiöön tulevan linjasaneerauksen kustannushaitariksi oli arvioitu max 1700 euroa per neliö. Syynä suolaiseen hintaan oli tavallista laajempi saneeraus: käytännössä asunnot rakennetaan kokonaan uusiksi kylppäreitä ja keittiöitä myöten. Pitkällisen vänkäyksen jälkeen saimme kaupat tehtyä reilulla 180000 eurolla. Minulla oli kutina, että sekin oli liikaa, mutta olin toisaalta jo tykästynyt asuntoon ja sen remonttimahdollisuuksiin, joten kaupat tehtiin.
Kämppään oli pakko tehdä pikaremontti, vaikka lvis-saneeraus oli edessä suurinpiirtein vuoden sisällä. Seinä-ja kattopinnat olivat pahoin tummentuneet ja etenkin katosta ropisi maali alas isoina paloina. Katon viimeistely oli muutenkin kehno etenkin joskus muinoin puretun keittiön, eteisen ja olohuoneen välisen seinän kohdalta.
Päätin tehdä pikarempan itse. Rapsin pahimmat paikat alas, sivelin koloihin primeria ja sen jälkeen vedin presto-tasoitetta. Kalliiksi ei tämä remppa tullut, ykkösatasia maksoivat maalit, tasoitteet ja muut tarvikkeet. Hetken kyllä mietin, että olisin säästänyt nekin sataset ja asunut nuhjusessa kämpässä. Epäilys remonttiaikataulun pitävyydestä kuitenkin kannusti työhön. En olisi vuosia jaksanut nuhjupintoja katsella. Lisäksi perussiisti kämppä kelpaa myös Airbnb-vuokraukseen rapistunutta luukkua huomattavasti paremmin.
Jos joku ihmettelee, miksi en vaivautunut suojaamaan lattioita remontin aikana, niin kerrottakoon, että parketti meni joka tapauksessa uusiksi lvis-rempan yhteydessä. Yllättävän vähän se kärsi pikaremontin yhteydessä, vaikka suojauksia ei ollutkaan. Ehdin asua pikaremontoidussa asunnossa reilun vuoden ennen kuin jouduin muuttamaan neljäksi kuukaudeksi putkiremonttievakkoon.
