Syksyn mittaan on kypsynyt päätös vaihtaa paikkakuntaa ja tammikuussa on aikomus suunnata duuniin ja opiskelemaan pääkaupunkiseudulle. Luonnollisesti pitäisi ruveta miettimään jo asumisjärjestelyjäkin siellä. Myydääkö kämppä tai useampi kotipaikkakunnalta ja ostaa jokin luukku Helsingistä tilalle vai jättää sijoitusasunnot ja muuttaa aluksi vuokralle? Selvää on, että neliöistä joutuu ainakin tinkimään, mikäli mielii pitää asumiskustannukset siedettävällä tasolla. Yritän tässä nyt pohtia eri vaihtoehtoja, jos niiden auki kirjoittaminen jotenkin helpottaisi omaa päätöksentekoa.
Vuokra-asunto
Vuokra-asunto olisi helpoin ratkaisu ja sitä puoltaa Helsingin alhaisemmat vuokratuottoprosentit. Käänteisesti siis saan rahoilleni parempaa vuokratuottoa kotipaikkakunnalta. Jos minulla olisi sijoittaa vaikkapa 1000 euroa kuukaudessa asumiseen, niin asun sillä summalla isommassa vuokra-asunnossa tai paremmalla paikalla kuin samankokoisessa omistusasunnossa. Samaan aikaan saisin noin 6% vuokratuottoa kotikaupungista.
Toisaalta minulle jäisi silloin kuuden vuokra-asunnon pyörittäminen satojen kilometrien päästä käsin. Käytännössä en pidä sitä isona ongelmana tyhjänä vuokrattavien asuntojen kohdalla, mutta kalustetun asunnon lyhytaikainen vuokraaminen voi olla vähän haasteellista. Airbnb-kuvion pyörittämiseen tarvitsisi silloin jonkun luottohenkilön, jolle tietysti pitäisi asunnon siivouksesta ja avainten luovuttamisesta myös jotakin maksaa. Käytännössä se tarkoittaa saatavan vuokratuoton pienenemistä. Järjestelyssä houkuttelisi se, että asuntoa voisi halutessaan käyttää myös itse, kun vierailee kotipaikkakunnalla. Lisäksi minulla on paljon kalusteita ja kaikenlaista tavaraa, joka ei mahtuisi uuteen pienempään asuntoon ja välttyisin siltä osin suursiivoukselta.
Omistusasunto
Omaa asuntoa tekisi toki mieli, siinä olisi elämisen vapaus ja asuntoa saisi laittaa mielensä mukaan. Käytännössä rahkeet riittäisivät noin 250000 euron asuntoon. Jos myisin yhden sijoitusasuntoni, saisin haalittua kasaan noin 500000 euron omarahoitusosuuden ja pankki lupasi lainata loput. Kantakaupungista, jonne haluaisin, saisin tuolla summalla yksiön tai pienen kaksion sijainnista riippuen. Toki tuollainen 200000 euron asuntolaina tuntuu yksineläjälle megaisolta. Kun lainalaskuriin valitsee lyhennystavaksi annuiteetin, korkotasoksi 1,5% ja laina-ajaksi 25 vuotta, niin kuukausieräksi muodostuu 800 euroa. Tuohon päälle yhtiövastike, noin 150-250 euroa. Kuukausittainen asumiseen käytettävä summa olisi sen verran iso, ettei ole enää oikein varaa mihinkään merkittäviin taloyhtiön remontteihin tai suuriin korkotason nousuihin. Kohteen tulisi olla siis sellainen, ettei isompia ylimääräisiä menoeriä olisi tulossa lähivuosina.
Toki ison lainan tuskaa helpottaa ajatus siitä, että voi halutessaan realisoida toisenkin asunnon ja lyhentää asuntolainan siedettävämmälle tasolle. Pankista suosittelivat korkokattoa. Olen suhtautunut hieman skeptisesti niihin ja pitäisi tehdä vähän laskelmia, miten suurilla ja miten nopeilla korkotason muutoksilla esimerkiksi 3% lainakatto olisi kannattava. Yksi vaihtoehto olisi tietysti kiinteä korko. Yhden ratkaisun olen kuitenkin jo tehnyt, laitoin pari Hitas-lottoa vetämään Jätkäsaaren ja Kalasataman kohteista. Vaikka Hitas-asunnoissa on korkeat hoitovastikkeet (johtuen kalliista kaupungin vuokratontista), niin neliöhinnat ovat kohtuulliset. Kerron myöhemmin, miten arpajaisissa kävi.